Olisikohan mitenkään mahdollista saada sellainen hyvin kulkeva lenkki tähän väliin? Kiitoooosss! Kolme lenkkiä tällä viikolla, kolme erittäin tahmeaa ja takkuista yritystä, millon menee etureidet hapoille, milloin sattuu lonkkaan tai ketuttaa ihan muuten vain. Oon syönyt riittävästi ja hyvälaatuista ruokaa, nukkunut liian vähän kaikista hyvistä yrityksistäni huolimatta (=vuorotyön hyvät puolet, 3 aamua putkeen...), levännyt (=keskiviikko levyttäen sohvalla ja perjantaina tietoisesta päätöksestä piirrettyjä ja popcornia lapsen kanssa lenkin sijaan) sekä venytellyt. Nojoo, eilen vedin jo sitten otsikonmukaisella ajatuksella. Että jos ei voi tuntua kivalta niin ei sitten, kai tämä vaivannäköäkin vaatii...
Ja viime yönä näin sitten unta, että sain syntymäpäivälahjaksi Helsinki City Runin osallistumisen. Kisaan oli aikaa kymmenen päivää. Että kylmiltään vain. Hipsin sitten Kaisaniemen puiston näköiselle lähtöalueelle, jossa kävin särpäisemässä pari siideriä jalallisista laseista ja säntäsin sitten matkaan. Matka oli sekoitus tavallista juoksukisaa ja jotain Extreme Runin tapaista, kaikkine maastoesteineen. Ja sitten viisivuotias kömpi päälleni ilmoittamaan, että "äiti, haliiii...". No, hän tietää näköjään, että lapsi tarvitsee keskimäärin 14 halausta päivässä kasvaakseen ja kukoistaakseen. Ehkä meen nyt tonne sohvalle halimaan tuota pörröpäätä enkä mieti enempää tän viikon saavutuksia tai saavuttamattomuuksia. Joudun ensi yöksi sairaalaan joten saattaa olla, että tänne ilmestyy jotain levottomia höpinöitä aamuyön pimeinä tunteina!
Leppoisaa pyhäpäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti