Kuulkaa hyvät ihmiset, jos olisi pakko valita jompikumpi, takakyykky tai suklaa, harkitsisin hyvin vakavasti takakyykkyä. Siis että jos olisi pakko ottaa toinen ja toisesta joutuisi luopumaan loppuiäkseen tai loppuvuodeksi tai hyvin_pitkäksi_aikaa. Ja se, josta luopuisin olisi siis se suklaa...
Uskalsin tänään kyykätä ekaa kertaa puoleentoista kuukauteen, piroformissyndrooman alkamisen jälkeen siis. Ja voi kehno, että se oli kivaa. Melkein parempaa kuin hyvin kulkeva juoksulenkki. Kumma juttu, mitenköhän sekin muka on edistänyt evoluutiota että ihminen saa jonkin kivan hormonipössäyksen nostaessaan jotain elotonta tankoa kehon isoilla (öö, "isoilla") lihaksilla ylös. Siis sen ymmärrän että lajin säilymisen kannalta esimerkiksi seksin tai imetyksen aiheuttamat miellyttävät hormonipöllyt ovat hyödyllisiä. Mutta että takakyykky. Kaikkea sitä.
Sas nähdä, kuinka äijän käy, voi olla, että huomenna olotila ei ole ollenkaan näin miellyttävä. (Osansa saattaa olla tän illan levottomalla ohjelmalla. Mistäköhän lähtien mun viikonlopun viettooni on kuulunut se seitinohut olotila. Siis kerran viikossa. Herranjestas.)
Hauskaa lauantai-iltaa teille kaikille muillekin, minä suuntaan toppahousut jalassa Korsoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti