Ei satu!!!

Opettelin juoksemaan. Ekan kerran vuonna 1980 ja tokan kerran eilen. Eilen mua oikeastaan opetettiin ja voe poijjaat, että siitä olikin paljon apua! En ole koskaan käynyt minkään valtakunnan juoksukoulua, ei ole ollut tarvetta (tai siis olen ainakin luullut niin) kun aiemmin juoksu on ollut sellaista hölkyn kölkyn meen-ny-tässä-sen-mitä-huvittaa. Nyt on pakko aloittaa ihan suunnitelmallinen harjoittelu. Ja se taas ei onnistu jos on kankku kipeä. Ja siihen taas auttaa, kun korjaa omalle kropalle vääränlaisen asennon.

Jos et ole vielä ollut juoksukoulussa niin mene. Minäkin menen vielä eilisen teho-opetuksen päällekin. Jos et voi/pääse/ei oo varaa/ei oo juoksukoulua lähettyvillä niin a)lyhennä askelta niin paljon että tuntuu ihan pelleltä b)oikaise lantio ja pidä ne jalat siellä muun_kehon_alla.

Kuusi viikkoa vihoitellut kannikka tuntuu ihmeen hyvältä vaikka eilen kertyi mittariin kaiken kaikkiaan 9 km. Ja vain lyhentämällä askelta, oikaisemalla se takana viistänyt pyrstö ja pitämällä ne jalat siellä alla juostessa. Tänään töihin päiväkodilta kävellessäni koetin soveltaa noita Tuukan eilisiä oppeja myös kävelyyn ja oisin valmis uskomaan että auttoi ne siihenkin. Tai sit tää plasebovaikutus on vaan ihan älyttömän voimakas. Oli miten oli, ei satu yhtään niin paljon kuin aiemmin. Kiitos ja kuittaus ja hyvää viikonloppua, nähdään Keskuspuistossa...