Meillä on katsottu koko perheen leffailloissa (kattilassa poppareita ja netflixistä piirrettyjä) Madagascar-sarjaa viime aikoina. Ja äiti ja poika ovat veivaa-veivanneet sen jälkeen pari viikkoa...
Tänään mua veivasivat kaksi jalkaterapeuttiopiskelijaa ja heidän opettajansa, yhteensä puolitoista tuntia. Niin siistiä! Kolme tyyppiä vääntelee jalkoja ja miettii, miks paikat kipeytyy. Itse tutkiminen oli sellaista ihan rentouttavaa, tyyppi painelee, kääntelee ja pyörittelee jalkateriä, mikään ei satu eikä tunnu ikävälle. Opiskelijarukka joutui raaputtelemaan päätään astelevynsä kanssa hyvän tovin ja minä pötkötin pritsillä ja kuuntelin munkkilatinankielisiä kommentteja, tällä sairaanhoitsu AMK-koulutuksella ymmärsin noin puolet. Saman, minkä radiologien lausunnoista. Ja NE ovat hepreaa.
Tuomioksi sain heikot ulkokiertäjät ja nilkkojen onnettoman liikkuvuuden. Kummassakaan ei sinänsä mitään uutta. Vähän venyttelyohjeita ja uuden ajan nilkan mobilisointia varten. Samalla saan sit ulkokiertäjäjumppaohjeet, mutta niitä nyt meinaan jo alkaa jumppaan, ei se ole kovin avaruustiedettä.
Ja koko lysti maksoi Metropolian jatko-opiskelijalle kokonaiset kakskymppiä. Päälle sitten Unicafessa soijabolognese, kahvia ja runkkutorttua (niin härski tuo lempinimi mutta pakko käyttää sitä silti!). Vois sitä huonomminkin vapaapäivänsä käyttää.
Aiemmin kohkasin, että ihan_kaikkien_pitäs käydä Tuukan juoksutekniikkaopetuksessa. Nyt lisään siihen visiitin jalkaterapeutin pritsille. Ajanvaraukset ti-to, googlatkaa Positia, en nyt jaksa linkittää!
Vahvoja ulkokiertäjiä ja liikkuvia nilkkoja siis vain kaikille muillekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti