Entäs nyt?

Jostain ihan hirveän kaukaa, vuodelta 1996, levyltä Vapaaherran elämää on jäänyt mieleeni Anna Ahmatovan runoon sävelletty kappale Entäs nyt?

Hän sanoi ettei vertaistani naista,
en hänelle ollut tästä maailmasta,
vaan talvipäivän lohdullinen valo
ja hurja laulu synnyinseudulta.
Kun kuolen ei hän vaivu murheeseen,
ei huuda suunniltaan: "Herää kuolleista!"
Vaan äkkiä tajuaa ettei ruumis elä
ilman aurinkoa, eikä henki ilman laulua.
Entäs nyt?

No, ei tässä ole kyse mistään ihan noin suuresta eikä dramaattisesta, onneksi. Hiukan on aikakauden vaihtumista kuitenkin havaittavissa, jos ei muualla niin täällä blogirintamalla. Kun enää ei ole koko ajan sellainen olo, että itse asiassa mun pitäisi olla tekemässä jotain ihan muuta, voisi tännekin joskus vaikka kirjoitella. Koulu on ohi, vihdoin ja viimein. Sain siltä paljon (polkupyörän, kärpäslätkän, bassorummun... never mind!), ihan mahtavan kivaa ja mielenkiintoista, mutta oli tuo kyllä tuskan takana tuo kehittämistyön tekeminen . Ei ehkä ihan heti uudelleen, jos sitä meinaa tehdä kokopäivätyötä ja olla joskus kotonakin. Ja harjoitella johonkin kisaan...

Kisaan harjoittelut ovat jo meneillään. Seuraava kisa on sitten Sulkavan Suursoudut ja kilpasoutusarja työkavereiden kanssa. Kuusi tuntia hinkkaamista kirkkoveneessä, sateessa, helteessä, pissahädässä, huonoja vitsejä kuunnellen, pjärse rakoilla. Ihanaa. Kunhan toi kurkku suvaitsisi parantua, olisi suunnattava kiireen vilkkaa salille ja Concept2:n pariin! Iski joku mikä lie nielutulehdus joten nyt ei hetkeen syke nouse. Viljely vastataan huomenna, sitten joko syödään V-Peniä tai ei.

Seuraava kisa soutujen jälkeen onkin sitten arvoitus. Ihan kamalan houkuttelevaltahan se nyt rehellisesti sanottuna tuntuisi ilmoittautua vaan suoraan seuraavalle reissulle. Haluaisin kuitenkin tuon lantion ihan oikeasti kuntoon sitä ennen. Voi jäädä aika lyhkäsiksi noi mun juoksuni, jos entisellä mallilla jatkan. Jos nyt kaikki menisi ihan täydellisen putkeen, niin saattaisihan sitä vielä syssymmällä päästäkin lappu kaulassa kirmaamaan. Mutta jääköön se nyt vielä toistaiseksi sellaisen puolivillaisen aikomisen asteelle.

Se hyvä puoli tässä henkisessä juoksuun nyrjähtämisessä on ollut, että siitä saa hyvän motiivin pudottaa painoa. Sillä juoksijalle on kuitenkin hyväksi olla kevyt, vaikka toki pitää syödä että jaksaa treenata. Mua ei juurikaan muuten häiritse noi kymmenisen kiloa, jotka on pikku hiljaa asettuneet silleen diffuusisti ympäri kehon. Juostessa ne on kuitenkin kaikki kannettava mukana joten jos niistä nyt joku suostuu tippumaan matkan varrelle, niin annan tippua. Kevään harjoitusjaksolla laitoin kisaa varten treenaamisen tosi monen asian edelle. Tingin esimerkiksi muista lajeista, salista, uinnista sun muusta kovalla kädellä, jotta ehtisin ja jaksaisin juosta. Söin tarkoituksella vapaasti jaksaakseni paremmin juosta. Tingin perheen kanssa vietetystä ajasta, jotta ehtisin juosta. Enkä edes oikeasti treenannu erityisen paljon. Luulen, että miinuskaloreilla olisi ehkä ollu vaikeampaa jaksaa, toisaalta vaatiihan se rasvakudoskin osuutensa hapenkuljetuskapasiteetista. Mene ja tiedä. Olin kuitenkin intuitiivisesti ylläpitokaloreilla ja ehkä se on ihan hyvä niin.

Nyt tavoitteena on napakka keskivartalo, ei uimarannalla tepastelua varten, sitä voin tehdä kyllä ihan hyvin nytkin, vaan siksi, että mun tarttee saada tuo ruotoni pysymään paremmin aisoissa juostessa. Paljon harjoitelleen juoksijan erottaa jo aika kaukaa tällaisesta sohvapotatista. Askel on lyhyt, kevyt ja tiheä, keskivartalo ryhdikäs ja vahva. Musta tulee vielä hyvä juoksunörtti, kun katson nyt jo ihmisten tyylejä ja tekniikoita  tuolla Keskuspuistossa rymytessäni. Ja mun oma olemus on vielä, noh, sellainen hyväntahtoisen hyljemäinen. Eli vaikka muita stalkkaankin, niin en tee sitä pahalla tai osoittaakseni olevani parempi. Ihan vaan jo siksi, että en todellakaan ole!

Jaa, nyt on ehkä aika rauhoittaa tää tän päivän levoton runosuoli, pitää välillä elää tätä oikeetakin elämää. Seuraavassa numerossa kyselen varmaan vinkkejä tätä ehkä mahdollisesti lukevilta mua viisaammilta...