Sitten viime näkemän

...sitten viime näkemän on oikeastaan kaikki muuttunut 😁 No, nimi, osoite, ikä ja siviilisääty ovat ennallaan, siinäpä ne oikeastaan ovatkin!

Juoksin lokakuussa ihanan Sonjan kanssa Vantaalla käsittämättömän urheiluhengen siivittämän puolikkaan. Aika nyt ei varsinaisesti ollut mikään maailmanennätys (ja Sonja siis juoksi mun vauhtini mukaisesti, hän on hiukan mua nopsempi noin muuten), mutta parani edellinen tulos kuitenkin pari minuuttia. Ja komealla negasplitillä vielä. Vantaan jälkileijunnoissa pyysin Tuukalta, että tekiskö hän mulle ohjelman, jolla tähtäisin kesän 2015 Helsinki Half Marathonille aikatavoitteella. Ja Tuukkahan teki. Lähdin ihan loistavalla optimismilla liikenteeseen joulukuun alussa, mutta sitkeä infektiokierre selätti harjoittelua useaksi viikoksi melkein heti alkuunsa.

Talvella jouduin käymään suorastaan sovittelumenettelyssä oman itteni kanssa elämän kokonaispalapelin suhteen ja loppujen lopuksi päätimme yhteisymmärryksessä Tuukan kanssa lopettaa ns.tulosvastuullisen harjoittelun. Stressinsietokyky ei tässä vaiheessa riittänytkään tekemään kaikkea täysillä koko ajan. Aikamoinen henkinen kamppailulajihan tuo rajanveto omien vaatimusten ja kykyjen kanssa on, mutta eiköhän tuota mieltäkin voi kasvattaa vähän lihaksen tapaan.

Vantaalla juostava Aktia-cup-talvijuoksusarja opetti kohtaamaan omia kelpaamisen tai kelpaamattomuuden peikkoja ja menemään niiden kanssa pikku päiväkävelylle. Tai siis ihan kunnon raastoahan nuo kympin maantiejuoksut olivat. Ekalla kerralla sain sellaisen kannustusten vyöryn kanssajuoksijoilta ja jopa järjestelijöiltäkin, että sen voimalla juoksisi varmaan Kuolan niemimaalle ja takaisin. Että perkeleet tuli kesytettyä niillä reissuilla. Kymppi kulki maaliskuussa aika moderaattiin aikaan 1.04 ja oisko joku 15 sec päälle. Tosin seliseli-osastoon kuuluvat auenneet Sauconynnauhat just ennen vitosen kääntöpaikkaa...

Harjoittelun kanssa on vähän si o så. Periaatteessa monipuolista ja peekooykköseen painottuvaa ulkoilua on tullut tehtyä kyllä läpi talven. Ei niin paljon kuin mitä toivoin, mutta Siperia on opettanu taas tän vuorotyöhärdellin ja perheen yhdistämistä ihan urakalla. Tällä hetkellä johtoajatus on se, että niin kauan ku en lopeta, on kaikki ihan hyvin!

Huhtikuussa kevätlomalla sain plakkariin yli 60 kilsan viikonkin. Mikään paikka ei varsinaisesti prakannut, vaikka kilsat kaksinkertaistuivat entiseen nähden. Tää kyllä kuului siihen osastoon, että järki sanoo älä mene, sydän sanoo hyvin sä vedät...

Nyt ihmetellään sitten, että milläs peijoonin vauhdilla sitä uskaltaakaan lähteä HHM:ää yrittämään. Pari viikkoa sitten kulki pitkis tarkoituksella kisavauhtisempana sellaista seiskan pintaan, tosin loppua kohti kiihtyen eli tulikohan aloitettua liian varovasti. Länsiväylässä 6 km meni palleakrampin höystämänä juuri ja juuri muutaman sekunnin alle 6min/km. Siellä sitten hikisenä palellessani imuroin jonkun flunssapöpön joten vappuaaton puolimara vaihtuikin munkkikauhan varressa seisoskeluun ja ilmapallojen puhalteluun.

Kesän jälkeen elämä muuttuu toivottavasti hiukan leppoisampaan suuntaan kun aloitan osa-aikaisesti tutkimuskoordinaattorina. Kesä on muutenkin ihan parasta aikaa harjoittelulle olosuhteiden puolesta, ei tartte lähtee neljän metrin hankeen räntäsateeseen junttaamaan vaan ympärillä on rehevä vihreä luonto! Mihin syksyllä sitten pystyy ja uskaltaa, se jää vielä nähtäväksi. Olisko peruskestävyyden palkit juntattu jo niin syvälle maaperään, että saisin hakea tatuoijalta ne pienet siivet kantapäihini vai antaisinko vielä ajan kulua ja keräisin niitä hitaita kilometrejä alle. Kiirehän tässä ei ole. Paitsi tätä kirjoittaessa kun pitäis vappulounaspreppiksiin ryhtyä!

Hyvää alkavaa juoksukesää, kuomat, ja peukutetaan/halataan/moikataan kun tavataan toivottavasti monissa kisakinkereissä!

...eh, mistä peijjoonista tästä bloggerista löytyy nappi "lisää kuvateksti"??? No, i alla fall, tossa kuvassa siis my love, just meille kotiutunut AAAB, jonka bongasin paikallisesta kierrätysryhmästä 30 eurolla!!! Saa nähdä, pystyykö sillä juoksemaankin vai onko se vaan kamalan söpö ja ihana noin niinku muuten!